Viikonloppu oli ja meni, harmi juttu. Ihanaa, että oli sentään aika vähän pakkasta, pääsi ulkoilemaan. Oltiinkin sitten ihan urakalla ulkona lauantaina, yhteensä neljä tuntia! Päikkärit käytiin vetämässä ja sitten taas pihalle touhuumaan. Tuntuu, että jätkäkin uniin vaikutti tuo sisällä olo viime viikolla. Harmi, juttu että taas on luvattu niin kylmää, ettei ulos kehtaa nenäänsä laittaa.

Oli tuo viikonloppu sellainen irtiotto blogimaailmasta ja tietokoneesta. Tuntui, että tietokoneella on tullut istuttua ihan liikaakin ja muiden blogeja selailtu illat pitkät. Sitten tulikin vähän turtumus koko blogailuun ja en ole jaksanut kauheasti netissä pyöriä. Säännöllisesti olen käynyt lukemassa blogeja, mutta kommentoinnit on jäänyt ihan totaallisesti. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kommentoida teidän juttuja, koska mä itsekin tiedän kuinka kivaa on saada niitä kommenteja!! Tulee hyvälle mielelle, kun huomaa että näilläkin sivuilla käydään!

Tuntuu ikävä kyllä itselläni vaan tällä hetkellä, ettei mulla ole paljon annettavaa ja kirjoitettavaa. Jotenkaan ei kehtaa kiljua koko ajan sitä että laihdutus menee perseelleen, vaikka taas sen tuon esille. Muutenkin elämä tökkii tällä hetkellä itselläni. Tai siis ei elämä oikeasti töki, mullahan on kaikki ihan oikeesti tosi hyvin. Mutta sekös sitten ärsyttääkin, että tietää että kaikki on hyvin ja silti ketuttaa ja vituttaa ja masentaakin. Mutta kaipa tämä tästä.

On se vaan uskomatonta, miten vaikeaa on ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ruotuun tuon laihdutuksen kanssa!! Halu laihtua on kova, mutta halua syödä vähän ja terveellisesti ei vaan löydy. Mutta, mutta, kyllä se tästä vielä jatkuu ja paino lähtee alaspäin. Kevättä kohden sitä muutenkin piristyy ja tuo ulkoilu lisääntyy ihan vaistomaisesti, kun ilmat paranee. Ensi kesänä alkaa meillä pihan laitto, joten se tietää kunnon puurtamista kottikärryjen ja multakasojen parissa.